Suomen leijona, esiintyy Suomen vaakunassa ja se on Suomen valtion tunnus, jota sitten käytetään sadoissa eri paikoissa tuomassa esille että tuote, palvelu tai joukkue on Suomesta. Miksi leijona vaakunassa: Leijonaa ollaan yleisesti pidetty uljauden ja rohkeuden symbolina. Suomen vaakuna esiintyi ensimmäisen kerran jo Kustaa Vaasan hautamuistomerkin jalustassa vuonna 1580 ja myöhemmin autonomian aikaan Suomen suuriruhtinaskunnalla oli leijonavaakuna, josta sitten 1917 tuli Suomen tunnus. Alun perin leijona on esiintynyt lipuissa ja vaakunoissa Euroopassa jo 1100-luvulla. Suomen vaakunan alkuperä on Länsi-Götanmaan ja Smoolannin vaakunassa, joka on alun perin Ruotsin hallitsijasukuihin keskiajalla kuuluneen Folkunga-suvun sukuvaakuna ja Suomen herttua Valdemar Maununpoika oli Folgunga-sukua ja käytti leijonaa vaakunassaan Suomessa 1300-luvun alkupuolella. Kuka sitten muokkasikaan Folkungan sukuvaakunaa sopimaan Suomeen Valdemar Maununpojan mukana, ei ole tietoa. Valdemar sai omistukseensa 1310 Turun ja Hämeen linnat mutta kuoli vuosi sen jälkeen Nyköpingin linnassa minne kuningas Birger Maununpoika hänet määräsi vanghittamaksi. Valdemarin oma sinetti 1310 ei ollut aiheeltaa leijona(!). Myöd Birgerin sukuvaakunassa oli keltainen leijona, kylläkin ilman mitään aseita tai haarniskoja. Kuitenkin ensimmäinen paikka missä Suomen vaakuna on todistetusti on vuodelta 1583 Kustaa Vaasan hautamuistomerkistä. Hän totettu Ruotsin uskonpuhdistuksen ja perusti Ruotsin kirkon ja Helsingin kaupungin. Kustaa Vaasa pyrki kasvattamaan mainettaa keksityillä tarinoilla, jotka hänelle kirjoitti Västeråsin piispa Peder Svart Kustaan sanelun mukaan ja koska kuningas oli ehtinyt osallistua sotaan tanskalaisia vastan, oli melkoinen aikansa tyranni, niin ei ole mitenkään mahdotonta ajatella, että Kustaa Vaasa halusi nähdä itsensä miekkaa heiluttavana leijonana. Kustaa Vaasa perusti pojalleen Juhanalle Suomen herttuakunnan 1557. Juhanan omassa sinetissä oli myös leijona, mutta ilman miekkaa ja haarniskaa. Suomen vaakuna on vuosisatojen aikana muuntunut nykyiseen punaisella pohjalla olevaan vaakunaleijonaan, mutta esimerkiksi vuoden 1881 versiossa leijona seisoi kolmella jalalla ja vaakunassa oli 16 ruusuketta. 1930-luvulla Suomen vaakunaan yritettiin saada karhua leijonan tilalle ja karhuvaakuna on kuvattu Itsenäisyyden kuusi-muistokivessä Kaivopuistossa, jonne se on lahjoitettu vuonna 1931. 1930-luvulla yritettiin saada vaakunaan myös tunnuslause "vapaa, vankka, vakaa". Vuoden 1917 punaiselle pohjalla olevaa vaakunaleijonaa käytettiin itsenäisyyden alussa myös Suomen lippuna, kunnes sinivalkoiseen ristilippuun siirryttiin toukokuussa 1918. Nykyisen Suomen vaakunan on suunnitellut vuonna 1978 suomalainen heraldikko Olof Eriksson ja sen voi miettiä symboloivan Suomen yhdeksää historiallista maakuntaa sen heraldisten ruusujen perusteella, vaikka ne eivät oikeasti kuvaa mitään, ne ovat vain käyrän sapelin päällä seisovan leijonan lisäksi vaakunaan lisättyjä sommitteluelementtejä. Vielä 1920 vaakunassa oli kilven yläpuolella suuriruhtinaskunnan kruunu, mutta Valtioneuvosto poisti sen, koska se ei enää kuvastanut tarkoituksen mukaisesti Suomen valtion tilannetta.
Suomen vaakunan määritelmä
Punaisessa kentässä kruunupäinen leijona, joka pitää oikean etujalan sijalla olevassa haarniskoidussa kädessä iskuun kohotettua miekkaa ja polkee takajaloillaan sapelia, leijona kruunuineen ja varuksineen, aseiden kahvat ja käsivarsihaarniskan nivelet kultaa sekä aseiden terät ja käsivarsihaarniska hopeaa; kenttään siroteltu yhdeksän hopearuusua.
Määritelmä perustuu lakiin Suomen vaakunasta vuodelta 1978.
Suomen vaakunan käyttö
Suomen vaakunaan käyttävät valtioneuvosto, Suomen ministeriöt, puolustusvoimat, korkein oikeus, korkein hallinto-oikeus, Suomen pankki ja Helsingin yliopiston kansleri. Suomen vaakunan käyttö yrityksen tavaramerkissä tai Suomen lipun käyttö ovat sallittuja vain sisäministeriöstä saatavalla erityisellä luvalla. Vaakunan muuhun käyttöön ei ole erityisiä säännöksiä.
Suomen Leijona
