Suomen leijona oli hetken myös Suomen lippuna. Nykyinen siniristilippu, yksi Suomen kansallissymboleista, missä merensininen risti on valkoisella pohjalla, pohjautuu pohjoismaiseen ristilippuun. Suomen eduskunta hyväksyi siniristilipun Suomen valtiolipuksi 28. toukokuuta 1918. Eduskunnan valittavana oli myös punakeltainen lippu ja Suomen senaatin ehdottaman leijonalippu.
Tuo Suomen tammikuusta toukokuuhun 1918 käyttämä leijonalippu oli punainen pohjaltaan ja siinä oli keltainen leijona. Suomen väliaikainen kauppalippu vuodelta 1918 taasen oli punaiselle pohjalla oleva keltainen risti, jossa oli sininen ja valkoinen reunaviina ristissä - vähän kuin Norjan lippu.
1918 Suomen lipuksi säädettiin meren- (ultramariini-) sininen risti valkoisella pohjalla. Valtiolipussa ristin keskellä oli Suomen vaakuna, ja merenkulku- ja kauppalippuna käytettiin valtiolippua ilman vaakunaa. Sotalipuksi määrättiin valtiolippu kolmikielekkeisenä. Luotsi-, tulli- ja postilippujen ylimääräisestä merkistä tuli hallituksen tarkemmin määrätä
Suomen sinivalkoisen siniristilipun suunnittelivat lopulta Eero Snellman ja Bruno Tuukkanen ja lipusta on kolme eri käyttötarkoitukseen tehtyä versiota: tavallinen siniristilippu, suorakaiteinen valtiolippu sekä kielekkeinen valtiolippu. Tämän lisäksi esimerkiksi presidentillä, puolustusministerillä, puolustusvoimain komentajalla ja merivoimien komentajalla on omat lippunsa.
Jokaiselle suomalaisella on oikeus liputtaa Suomen lipulla silloin, kun katsoo sen itse aiheelliseksi. Virallisesti Suomessa on vuosittain kuusi liputuspäivää ja kymmenkunta vakiintunutta liputuspäivää, jotka käyvät ilmi vuosikalentereista. Suomen kansallislippu toimii myös suomalaisten alusten kansallistunnuksena.
Lipun symboliikka
Suomen siniristilippu pohjautuu kuvioltaan pohjoismaiseen ristilippuun jonka tehtävänä on viestiä pohjoismaisesta yhteenkuuluvuudesta ja sitoutumisesta pohjoismaiseen perinteeseen. Yllättäen lipulla ja ristillä ei ole virallista selitystä, mutta koska risti on kristillinen symboli, monille Suomen risti symbolisoi kristinuskoa. Ja Suomessahan evankelisluterilainen kirkko oli kauan tavallaan valtionkirkkona kaikille suomalaisille.
Ennen kuin siniristilippu oli edes Suomen lipuksi valittu, Zachris Topelius oli tuonut julkisuuteen ajatuksen sinisestä ja valkoisesta ristilipusta, missä värit edustavat lunta ja Suomen lukuisia vesistöjä. Topelius puhui tästä jo 1800-luvun puolivälissä eli 50 vuotta ennen kuin siniristilippu valittiin Suomen lipuksi. Topeliuksen kommentit liittyivät 1860-luvulla käytyihin keskusteluihin Suomen kauppalaivaston tarpeesta omalle kauppalipulle. Kauppalipuksi oli ehdotettu mm. kahdesta punaisesta ja kahdesta valkoisesta neliöstä koostuvaa lippua ja Helsingin lehdistön avattua asiaa kansalaisille tuli lipulle paljon ehdotuksia, ja punainen ja keltainen olivat mukana aivan loppusuoralle saakka.
Tuo alkuperäinen 1860-luvun keskustelu eteni niin pitkälle, että Suomi tiedusteli 1863 säätyvaltiopäivillä mahdollisuutta anoa Suomelle kauppalippua, mutta valtiopäivät eivät edes ottaneet asiaa käsittelyyn ja Suomi käytti koko suuriruhtinaskunta-aikansa Venäjän kauppalippua.
Suomen sininen
Suomen sininen väri määriteltiin aluksi kankaisten värimallia avulla ja valtioneuvoston päätös annettiin toukokuussa 1925. Kankaiset värimallit kuitenkin haalistuivat vuosikymmenien kuluessa ja 50-luvulla jo mietittiin, että niiden tilalle pitäisi kehittää parempi keino, villasta ja puuvillasta valmistetut värimallit olivat olleet silloin jo 30 vuotta käytössä. Jouduttiin kuitenkin odottamaan peräti vuoteen 1993, jolloin lipun uudet värit määriteltiin kaiken kaikkiaan kolmen värijärjestelmän avulla.
Suomen Leijona
